En minä osaa selittää miksi.
Minä vain tuijotan käsiäsi ja joka kerta inhoan niitä lisää
niiden luusto ei ole siro eikä kulmikas
ei edes pehmeä eikä ryhdikäs
muistan kuinka kuivilla sormillasi hivelit kasvojani
ja se on rumempaa kuin pystyn kuvittelemaankaan
ja kun lohjenneilla kynsinauhoillasi suit hiuksiani
se tuntui niin hyvältä ettei mikään ole tuntunut
vastenmielistä
jaamme ruoan, käsillä syöden
ja märät sormesi, annoin paperin
sinä pyyhit hameeseesi
kiedot kätesi ympärilleni ja sovin siihen
kuin vasen käsi sopii oikeaan
ja minua ahdistaa
Kaiken jälkeen tulee päivä kun huomaan
miten kätesi muistuttavat omiani
Ja näin likaiset, väsyneet ja kuluneet käteni
kirjoittavat täristen viimeisen pisteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti