Ajatus bussin ikkunasta kadulle

Joskus on sellaisia päiviä kun musta tuntuu että maailma yrittää jollain todella ironisella mutta
ehkä humoristisella tavalla kertoa mulle jotain
ja jos ymmärrän niin hymähdän
annan sen mennä ohi niinkuin ajatusten annetaan lipua
ehkä kiitän hiljaa olen kuin ei mikään olisi muuttunut

ja sitten toisaalta tiedän että kaikki tämä on itse keitetty soppa, ihmisten oma illuusio

mutta mitä sitten?
kertokaa miten uskominen ja tietäminen eroavat?