Siellä taivas on kirkas, lähes läpikuultava ja kaikkialla on sinistä. Siellä on minun kaipuuni vaaleina raitoina taivaalla, tummina pilvenhattaroina horisontissa, lätäkönmuotoisissa peileissä asfaltin päällä. Pakkashöyryssä ja puuterilumessa. Se paikka on tammi-helmikuun taika. Se paikka on hänen kotinsa arkiaamuina, se paikka on hänen ikävöimisensä ja perjantaijuhlien odotus. Se paikka on hänen tarvitsemistaan, hänen hymyään ja meidän kummallista olemustamme. Meidän yhteistä oloamme. Sieluja. Se paikka on hento ja katoava, se paikka on mieleni syvä poimu, jonne kaipaukseni jäi auringon sulatettua talvitaivaan.
Oi ihana <3
VastaaPoista