lauantai 24. syyskuuta 2011

sadonkorjuu


Ystäväni dyykkasivat kahdeksan kiloa karkkia, kattilallisen. Söimme sitä liikaa, juotiin kanssa vähän punaviiniä vaikka olen lopettanut juomisenkin. Yhdestä lasistakin tuli vähän huono olo, ei, se johtui myös niistä karkeista ja liiasta tupakoinnista. Matkustin bussilla kahden/kolmen kilometrin matkan kotiin puoliltaöin. Kämppis ei ollut tullut kotiin. Käynnistin koneen, mutta sammutin sen heti. Iskin kirjastosta lainaamani levyn soittimeen, ja se soi.

Luin kirjaa. Ja katselin ympärilleni, ripustin pyykit, kastelin kukat, mandariinipuut, auringonkukan, persiljat ja kämppiksen kasvin, minkä nimeä en muista. Katsoin peiliin. En nähnyt hämärässä ihoani peittäviä pieniä punaisia laikkuja, hiukseni olivat kirkkaat tulenoranssit ja yksinäinen takku roikkui tavalliseen tapaansa vasemmalla olkapäällä. Heitin kirjat pinoon sängyltä lattialle, nostin espanjan kirjat tyynyn vierelle. Odotin hetken jotain, katselin eteisen valoa ja yön tihkua ulkona.

Pesin hampaat, kastelin hiukset, kädet ja kasvot. Makasin sängylläni. Nostin espanjan kirjan kasvojeni yläpuolelle ja luin kunnes nukahdin, noin puoli kahdelta. Sammutin valot ennen nukahtamista. Pudotin lampun, mutten välittänyt. Unessani puhuin espanjaa. Kämppis tuli viideltä yöllä kotiin. Hän laittoi ruokaa itselleen ja jätti valot keittiöön. Teki mieli sanoa jotain, hei, mitä kuuluu, oliko hauskaa. Asun keittiössä ja huoneeni on erotettu pelkällä hyllyrivillä. Olin hiljaa, koska olo oli kaoottinen ja hämmentynyt.

Heräsin puoli kahdeksalta. Aamut ovat taas palanneet. Puut ovat roihuavia soihtuja, lattia on kylmä ja kaikki muukin. Katson uudelleen alastonta itseäni peilistä ja puen monesti käytetyt vaatteet. Nostan sälekaihtimet, lähetän muuttavalle naapurille viestin. Kuuntelen musiikkia, mietin jotain, käyn vessassa ja keitän kuukupin. Juon lasin vettä, puhelin soi. Naapuri soittaa, menen hänen luokseen viereiseen taloon. Poltan tupakan puoleen väliin.

Pinoamme tavaroita, nauramme, juon kahvia siirapilla, istun ja puhun. Tavarat liikkuvat autoon laatikko laatikolta, matot rullataan, imuroidaan, käärin astioita sanomalehtipaperiin ja pyyhkeisiin, saan kirjan ja hupparin. Naapurini on ihanimpia ihmisiä. Uusi naapuri tekee smoothieta, syömme sen, puhumme lisää, halaamme, rakastelemme aamua, tiskaan, kävelen, pinoan. Hymisemme kolmestaan onnea kotiin ja muuttoon. Minua itkettää. En muista sanoa kaikkea, mitä ajattelin. Onnea, voi hyvin, kaikkea hyvää sinulle, olet ihanin, muista että olet tärkeä minulle. Halaamme vielä, ulkona sataa ja vilkutan siniselle pakulle samalla kun vesi tulee kengistä sisään.


1 kommentti: