lauantai 23. tammikuuta 2010

Laulakaa! Laulakaa lujempaa!

Olen alkanut olla taas omaitseni lähiaikoina
on ihanaa kun kaikki tuntuu taas helpolta,
vaikkeivät ne sitä olisikaan.

Ei huoleta
ei tänään
eikä huomenna.

Minä olen taas lintu,
olen aina.

Tykkään niistä ajatuksista, joissa ymmärrän
että minä tulen vielä oppimaan.
Kyllä minä tästä vielä viisastun.

Pidän kuitenkin vielä enemmän niistä hetkistä,
jolloin lapsen kevyt mieli lentää kevättuulessa
kumisaappaat litisevät kuravellissä
kielennipukat värisevät trippimehun makeasta,
kun kurkussa on nauru ja suussa sössö S.

Ihan oikeasti!
Minä olen nyt niin onnellinen, että vesi tulvii silmäkulmista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti