maanantai 22. marraskuuta 2010

Ja kai hän vihdoin ymmärsi, ettei masturboimalla täytetä tyhjiötä ihmisen sisällä. Ei oltu koskaan täytetty, eikä tultaisi koskaan täyttämään. Jossain kohtaa hermot lakkaavat pumppaamasta sähköistä onnellisuutta ihmisen sieluun, jättäen jälkeensä vain tyhjää avaruutta. Ja niin se kylläisyydentunne valui lopulta samasta reiästä ulos kuin oli tullutkin, tyytyväisyys, onnellisuus ja mielihyvä mukanaan. Sama onttous kaikuisi hänessä aina uudestaan. Ja hän todellakin ymmärsi, että se millä ihminen täytettiin oli jotain mitä ei voi silmillä nähdä.

2 kommenttia: