Kaupungin salaisilla paikoilla, viemäreissä ja talojen katoilla, roihuu taas tulipalo. Ajoittain se tunkeutuu liekkeinensä koko ilma-alaan eikä anna tilaa hengittää. Mutta ennen kaikkea, se lämmittää, niin kovasti että ihoni menee kananlihalle.

Mutta kun en näe sitä enää, se ei lämmitä. Se tuntuu kaukaiselta. Lähestyessäni sitä se roihahtaa uusiin liekkeihin ja tuli tuntuu melkein sietämättömän kuumalta ja käsinkosketeltavalta.

Eräänä keväänä se sammui. Minä en sitä tulipaloa sammuttanut, en. Itse olen aina uskonut, että se tukahtui omaan ahneuteensa.

Pari viikkoa sitten näin
satunnaisen lasin takana
lämmön
(tunsin)