Voi hyvä Jumala, en voi uskoa
että nyt näen sinut minussa
päiviä kun itken ja olen autuas
kun olen jonkin kuilun reunalla
en sinne hyppää, katson ylös
kädet ilmassa ja tuulen mukana
minä heilun silmät suljettuna
kauneimpia asioita silmät eivät näe
lupaan, lopulta minä kyllä tulen sinne
minuun sattuu niin paljon että sydämeni ei kestä
mutta onneksi sydän on vain ruumini pieni pesä
pieni osa, joka jonain päivänä lopettaa pienen elämänsä
silloin vain tällä pulppuavalla sielulla on merkitystä
Inhoan yksinäisyyden tunnetta
en yksinäisyyttä, väliaikaista
mutta yksinäisyys on minut nyt vallannut
syliinsä vienyt, viitan alle kaapannut
minun täytyy paeta, odota vain hetki
ei mene kun ajatuksen pituinen sekunti
olen taas täällä, näethän
olen taas onnesta täynnä
rakas Jumala, tässä on mun runo uus
sointu sinulle, muutama riimi ja rukous
kiitos sinulle, poissa on kalpea kolkkous
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti