On siistiä tehdä juttuja perinpohjaisesti, sen jälkeen kun on laiskotellut ja ollut pihalla ja aikaansaamaton passiivinen ihmisperse. Vitsi, uskomatonta miten kaikessa voi onnistua jos vaan jaksaa keskittyä vähän pidempään.

Mä en oo perfektionisti enkä ikinä haluais olla, mut se on jännää miten pienetkin feilit, pään sisäiset asennevammat, välinpitämättömyys ja mitätöiminen vaikuttaa kaikkeen mitä tekee. Ne heijastaa jotain viboja mun ajatuksiin ja suhtautumiseen itseeni ja tilanteisiin joiden onnistuminen tai kulku riippuu täysin siitä, mikä on yleisasenteeni ja kuinka avoin oma itseni olen tai pystyn edes esittämään olevani. Yleensä se on niin alintajuntaista, etten edes tiedä että mikä on tavallaan saanut mut hetkellisesti masentumaan ja siksi käyttäytymään jotenkin kiemurrellen; miksi jotkut tilanteet ahdistaa, miksi egorunkkaan häikäilemättömästi ihmisten seurassa, miksi oon joillekin ihmisille vittumainen, kun todellisuudessa haluaisin vittuilla vain itselleni.

Sillonkin ku tiedostan jonkun todellisen minusta riippuvan ongelman, vaikka pienenkin, mutten pysty käsittämään mistä se johtuu tai miten sen voisin ratkaista, se aiheuttaa mulle paskaa fiilistä - ja heti seuraavaksi ajattelen, et no, se oli huonoa onnea, se lutviutuu - ja niin se ongelma silti jää mun päähän kytemään vaikka oon sen sanallisesti kuitannutkin, koska todellisuudessa tiedän, että se mitä uskottelen itselleni ei ole totta. Ja tiedän että minä olen ainoa jonka harteilla on sen ratkaiseminen. Se vahvuus, joka siihen tarvitaan, tuntuu hetkessä niin ylitsepääsemättömältä, että keksin itselleni hätävalheen jotta pääsisin eteenpäin. Joissain tilanteissa se on hyvä juttu, useimmiten se vaikeuttaa asioitani paljon.

Kaikki ratkeaa kun jaksan keskittyä, pistää itseni likoon, olla nöyrä, ihan vitun nöyrä ja heikko siitä missä oikeasti olen heikko ja pelotta paskoa vaikka itseni ja koko identiteettini kokonaan, kunhan jäljelle jäisi edes jotain aitoa, todellista ja vilpitöntä.

Mua vituttaa elää näissä kuorissa.
Mä en aio enää ikinä kantaa niitä.
Pessimismi on vaan keskittymisvaikeutta ja vähän laiskuuttakin, ei muuta.