Enoo kirjottanu aikoihi. Miten se taas tehtiinkään? Koulu loppui, ehkä nyt on aikaa opetella se taas. No kuitenkin, viime syksynä kirjotin jotain tällasta, aika noloa ja tosi pilvistä, mut julkasen tän nyt rangaistusmielessä itselleni.

tautisii kuukausii
kuumii suurii silmii
sairait unelmii
vilpittömii pilvii
pilvest, ilost itkin
ilmaan piippua pitkin
viemärin kautta helvettii
tietä pitkin tainnuksiin
metsän suunnalta tunnelliin
kaupan läpi temppeliin
sisaruksii, isii, veljii
äiti maassani onnellisin
selviin parist biisist
frendi, ihan helpostii,
kiitit taas niin kauniisti
niin auliisti autoit mut valmiiksi
vaikka satutin sua tahtomattani
oot parempi ku hyvä
hyvempi ku paha
kenkien pohjia soran kohtia
hiekkatien pinnalla
tilaisuuden tilalla
sinivihreitä silmiä
poskensa rinnalla
toistuvia tärykalvoja
sointuja sieraimissa
kaaoksenvartija
asemissa