lauantai 13. helmikuuta 2010

Ethän juokse kovempaa.

Vain muutama merkitsevä rommitilkka, ehkä yksi tai kaksi napsausta ja pam!
Minä tiesin että sinä tiesit, sinä tiesit että minä tiesin,
silti molemmat hiljaa hymyilivät eivätkä osanneet puhua tai kysyä
eikä tarvinnutkaan osata

Minä herkkien voihkaisujen lomassa kuvittelin että voimme hiljaa jatkaa elämää
mutta tiesin oikeasti ettei niin ole
Sormet kurkussa en edes muistanut koko asiaa, enkä halunnutkaan
kun katsoin sinua en ajatellut sitä
et sinä ollut muuttunut silmissäni piiruakaan

Älä vaadi minulta mitään, älä oleta, pyydä tai ano
ymmärrä minua pienine heiluvine ajatuksineni
en minä tätä unohda
mutta ole kiltti ja anna kaiken vain mennä

ei kirjoiteta analyysejä ruutupapereille, mappeihin ja riviin hyllylle
niin voin luvata että jonain päivänä kaikki on selkeää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti