tiistai 23. helmikuuta 2010

Rakastan yksinäisiä iltoja kun voi maata selällään

vetää vatsan sisään ja rummuttaa kylkiluita

leikata kaikki kynnet ja tukkaa

laittaa kaikki valot pois ja kuunnella lautasten kilinää alakerrasta

hyräillä nuotin vierestä

naksutella selkää ja sormia ja varpaita ja niskaa

olla utelias mutta liian laiska

uittaa ajatuksia ilmassa ja vetää ne takaisin.


Mutta tuntuu että olen liian yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti