Rakastan yksinäisiä iltoja kun voi maata selällään
vetää vatsan sisään ja rummuttaa kylkiluita
leikata kaikki kynnet ja tukkaa
laittaa kaikki valot pois ja kuunnella lautasten kilinää alakerrasta
hyräillä nuotin vierestä
naksutella selkää ja sormia ja varpaita ja niskaa
olla utelias mutta liian laiska
uittaa ajatuksia ilmassa ja vetää ne takaisin.
Mutta tuntuu että olen liian yksin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti