Päivittäin
papatan itselleni kuin sanoja olisi liikaa
kirjoitan tarinat pienellä mustekynällä kalloni sisäpuolelle
mutta myöhemmin ne ovat jo varisseet
vaikka mieli on kirkas ja A-duuri soi,
olen aika huonomuistinen ja hölmö.
Ehkä muistikirjan hankkimisen jälkeen
alan kantaa kirjaa mukana
enkä hukkaa avaimia.
Nyt rakkaat, kerron: Elämä on i-ha-naa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti