Olen taalla jossain puolassa ja viikko on tuntunut pitkalta, unet ja henki raskaalta mutta askel kepealta, varsinkin kun ei ole kaksoispisteita kirjainten paalla olen kirjoittanut paljon ja hartaasti, ajatellut syvaan ja tuottavasti, kavellyt, juossut, puhunut paljon englantia ja oppinut, syonyt ja nukkunut teltassa uinut paskalammessa haaveillut ollut hyvin hyvin humalassa ja onnessa ja hetkellisessa suuttumuksessa, odotuksessa ja autuudessa, nalkainen, vasynyt ja ikavoinyt hirveasti

mutta onneksi alku on aina pahin
lopulta lahteminen on vaikeinta

rakastan tata