Ymmärsin, että tahto ja tarve ovat kaksi eri asiaa.
Mutta voi, minä tahdon, tahdon, tahdon.
Minun on tehtävä jotain.
Tahdon unohtua.
Tahdon vain unohtua, upota.
Se tunne, ah, miten vajoan alas!
Voi, miten se hyväilee hermoratojani,
hyräilee unilaulua soluilleni,
ja selkääni pitkin kulkee hyr-ryr-ryr.
Tahdon mustan kynän ja valkoista paperia,
sekä tyhjän huoneen ja valoa,
ei mitään muuta,
ei musiikkia, ei muita.
Ja vain kellollisen verran aikaa.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

kirjoittaminen, unohtuminen johonkin tollaiseen ja aaa tyhjä huone paperia valoa kynä, täydellistä!
VastaaPoistaparhaita tekstejäsi murunen.
VastaaPoistaKiitoksia.
VastaaPoista