Kirje sille, jonka rakastaminen on vaikeaa

Hei.

Ymmärsin tänään, että olen vielä aivan lapsi. Vielä vaaleanvihreä ja tuore taimen, jonka kasvaminen suureksi koivuksi kestää vielä hyvin hyvin kauan. En ole valmis. En ole ollenkaan valmis, ehkä juuri ja juuri aloitettu, kuin kangas johon on vedetty vain muutama veto.

Olen ollut itsekäs, tyhmä ja lapsellinen. Enkä ole edes itse sitä oikeasti käsittänyt. Sinä olit oikeassa siinä mitä sanoit tänään, minä en ole halunnut vain ymmärtää sitä, vaan olen uskonut sitä, mitä suuttumukseni minulle toi, halusin olla oikeassa laiskuuteni vuoksi. Halusin kapinoida niin kuin nuoren kuuluu, mutta eihän se niin mene. Minä itse sanoin, että toivoisin sinusta ystävän kaltaista, mutta minä olen itse tässä se joka on tehnyt väleistämme liian virallisia. Ehkä sinussa on piirteitä joista en pidä, mutta hyväksynhän minä jokaisen ystävänikin huonot puolet.. Enhän minä voi vaatia sinulta mitään yliluonnollista altruismia, ei, en todellakaan, kun olen itsekin niin kaukana siitä.

Itken kirjoittaessani tätä, sillä häpeän itseäni, ja tunnen sääliä sinua kohtaan, sitä miten ehkä sain sinun omatuntosi painavaksi syyttä. Se on vähin rangaistus, minkä saan kärsiä. Olen ollut niin törkeä, vaikka sinä aina olet niin ystävällinen ja ymmärrät, ja kestät kaiken mitä sanon sinulle. Minä olen idiootti, VALEHTELIJA JA EPÄOIKEUDENMUKAINEN.

En ansaitse luottamustasi, en oikeasti. Et todellakaan tiedä mitä kaikkea teen sinulta salaa, kaikkea mitä et todellakaan hyväksyisi. En halua menettää luottamustasi, mutta en rehellisesti ansaitse sitä. Pitäisikö minun nyt olla rehellinen ja menettää luottamuksesi, olla ehkä rajoitettu jonkin aikaa, mutta puhdas, niin sitä minä kaipaan, että omatuntoni olisi puhdas. Mutta en tee niin. En vain kerro sinulle, koska olen pelkuri, enkä halua menettää uskoasi minuun. En pystyisi katsomaan sinua silmiin ja kertomaan miten monesta asiasta olen valehdellut. Ja olen niin laiska, että tuntuu turhauttavalta miten kauan kestäisi rakentaa luottamuksesi takaisin.

Vaikka tämä asia ei ole maailmaamullistava, se vaivaa minua. Haluaisin sinun tietävän nämä asiat, haluaisin, että asiat olisivat oikeassa järjestyksessä. Että tietäisit kuka oikeasti olen.

Anna anteeksi, äiti.