Rakas,
näetkö sinä valkoiset seinät
ja ikivanhojen naulojen jäljet niissä
syvälle kaivetut
huomaatko sinä miten lehdillä
on vettä entisistä sateista
eikä painovoimalla ole tarpeeksi rohkeutta
pudottamaan sitä
etkö sinä tunne kuinka
viisarin tikitys vie meitä kauas
ja menneisyys on taas ja taas lähempänä
tätä päivää
Eikö luomistasi kuultava
olekin jotain mitä et ymmärrä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti