Päivä, jonka jälkeen hän ei tule takaisin

Ukkosta, kuurosateita, hellettä
ilma sateen jälkeen tuttu ja painava

isä vei tänään ensimmäiset tavarat
uudelle asunnolle, osti keittiöön pöydän
täällä talo on puoliksi tyhjä
siskoni huone kaikuu

aurinko paistaa paahtavasti
ja välillä sataa aivan kaatamalla
taivas on tumma ja kaikki tietävät
että se on ohimenevää

minä tiedän että isäni on siellä
asunnossa yksin, asettelee sänkyä
pian ajaa takaisin
takaisin hakemaan tavaroitaan
ja nukkumaan tänne
vielä viimeisiksi öikseen.

Mutta entä sen jälkeen?
Entä ne viikot kun katson ikkunasta ulos
ja tiedän että hän on kaukana
ja se siellä kaukana on hänen kotinsa nyt
nyt hän katsoo siellä uutisensa
syö eri pöydässä
herää erilaisiin aamuihin
pesee kätensä eri vedessä
vaihtaa lakanat uusiin sänkyihin
jos muistaa

tai kun äitini tässä talossa
itkee yksin minun tyynylleni
katsoo niitä seiniä joita vasten
me nauroimme
avaa puolityhjät lusikkalaatikot
kuuntelee naapurin töminää
kuulematta mitään muuta
kuin oman hengityksensä värähtelyn?