Rikkinäiset shampanjalasit ja mielet

Minun välinpitämättömyyteni
sinun organisoidun kaaoksesi rinnalla
sinun suunnitelmasi
vastoin minun spontaania toimintaani

yhtälö ei toteudu
aivan liian nuoria toisillemme

kun ei merellinen vettä
voi sinun sumuista krapulaasi tasoittaa
se menee yli, kuohuu ja vaahtoaa

kuten me kuohumme toistemme yli
eikä yksinkertaisesti mikään tunne
suostu tasoittumaan
laineiden läiskyessä
vasten minun sydäntäni

minä itkien

täristen
kaivaten
säälittävänä
käpristyn kasaan
syksyn lehtenä
varisen
ja tämä kevät

ei enää palaa
se on täysin auki
minut on revitty auki
ja sinä astelit ovesta ulos
lukitsit sen huonosti
ruosteisella avaimella
jonka heitit viemäriin

neljä vesilasia
muutama vesilätäkkö
valtameriä ja jokia
nämä silmät eivät jaksa enää itkeä