sellanen pieni ruinaava eläin sisällä
ruipelo joka kiukuttelee kuin pikkulapsi
repii tapetit irti seinistä, ihon mun lihasta
raapii kurkkua ja kuivattaa sen tyhjyyden
korpuksi ja syö sen
laittaa silmät kiinni
ettei aistisi todellisuutta niin voimakkaana
ei se anna sen lannistaa vaikka tietää
että se on siellä
kun se vaan tahtoo uskoo siihen
mitä joskus
oli ja on ja oli ollut
eikä se tee muuta kuin kierii omissa
sekalaisissa aivomehuissaan
haistelee niiden aikojen hetkiä
niinkuin greippihuulirasvaa ja lunta ja iltoja
ja erityisesti si-nu-a
tämä biisi on sille yhdelle
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti