Stand by me

Tavallinen lauantai.
Kukaan ei vastaa puhelimeen,
jättävät tulematta.
Menen kauppaan ja
pyöräilen nopeasti kotiin.
Paras ystävä soittaa, nähdään illalla.
Pöytävalaisin pamahtaa, vaihdan
tilalle uuden hehkulampun.
Valo on erilainen.

Katson elokuvan joka kertoo
vanhoista ystävistä.
Muistan kun katsoimme sen,
vuosia sitten,
me vanhat ystävät.

Isä tulee laivalta kotiin
tulen portaita alas
ja isä makaa keskellä lattiaa
aivan ympärikännissä.
Rikkoo taulun yrittäessään
päästä ylös nukkumaan.
Minä vien vesilasin ja vadin
sängyn viereen.

Äiti soittaa isän puhelimella
"Vipelle" joka oli lähettänyt
huolestuneen viestin isälle aiemmin.
Äiti sanoo, työkaveri varmaan.

Langan toisessa päässä nainen
ei tervehdi vaan kysyy ensin
mitenvoitmissäolet
p ä ä s i t k ö k o t i i n?
Äiti kysyy, anteeksi, mikä on nimesi?
Puhelin suljetaan.
Äiti soittaa uudestaan.
Kukaan ei vastaa.