Terveisiä minulle

Luin kirjeen jonka olin kirjoittanut itselleni kaksi vuotta sitten protulla.
Minä olen muuttunut niin paljon.

Ja olen iloinen kun voin sanoa että olen todella kasvanut
ihan oikeasti se saattaa tuntua absurdilta
- kuinka lapsellinen olit tuolloin jos olet vieläkit tuollainen?
Ei, ei minä oikeasti tiedän

ja minulla on lyhyet hiuksetkin

(anteeksi, tämä tulee nyt melkein kolme kuukautta myöhässä
mutta tosiaan locksit lähti helmikuussa)


se tuntuu hauskalta
ja toisaalta niin haikealta
muistaa millaista silloin oli

Tää elämä on ajatonta

Mä kuvittelin että oltaisiin jollain sinisellä viltillä kellastuneella nurmella, mä makaisin selälläni käsivarsi pään alla ja katsoisin suhun

kysyin sulta tyhmiä kysymyksiä niin kuin miksi leipä maistuu paremmalta ulkona
vaan koska haluisin tietää miten vastaat, millä äänensävyllä tai painolla
tai miten kauan sä miettisit
ja kattoisitko muhun päin ja hengittäisitkö hartaasti lauseen loputtua

ei me edes puhallettais saippuakuplia vaan sä nyppisit kukan terälehtiä
rakastaa EIKU hyppiä juosta huutaa karata olla aivan hiljaa paikoillaan
ja sitten mä puhaltaisin voikukan valkoiset haituvet ilmaan
ja heittäisin varren pois

Etkä sä enää nyökyttäisi mulle kestohymyllä puhdas esiliina päällä
sanoisit vaan että mä lähden nyt onkimaan kengänrämiä Aurajoesta
ja kun mä kysyisin mitä sä sanoisit että menen nyt onkimaan
etkä jäisi kattomaan tuunko mä perästä

sä kävisit maalaamassa leikkipuiston rapistuneet keinutangot
iltaisin nukkuisit päiväunia (varsinkin maanantai- ja tiistai-iltaisin)
ja kiipeäisit puuhun ja latvasta tutkisit puun tyveä kiikareilla
jättäisit rehtorin portaille vanhan vessaharjan ja hampaidenpesuohjeet paketissa

ja koko kesä ja syksy ja talvi ja joku toinen kevätkin
dyykkattais katusoitettais nukkuttais autiotaloissa ja paperiroskiksissa
ja oltais oikeasti hiljaa

eikä niin levottomasti kuin nyt

Lautasella nöyryyttä ja vilpittömyyttä

Onneksi lopulta herätän itse itseni
todellisuuden unesta, joka on vain mieleni illuusio
kun kukaan muu ei sitä ole uskaltanut tehdä

silmät kiinni näen paremmin
vaipuessani pastellinväriseen
häilyväiseen ulottuvuuteen
se on vitun alintajuntaista
mutta olkoon
Ymmärsin oikeasti olleeni täysi kusipää.

Kirjoitan hänelle nyt kirjeen.

Sydämeni on tahditon bongorumpu

Viime syksyn lehdet juoksevat karkuun
vielä huhtikuisena lauantainakin

niin kuin minäkin juoksen karkuun itseäni

hei älä käy tätä samaa rumbaa enää
opi jo

Viivat kämmenellä

En minä osaa selittää miksi.

Minä vain tuijotan käsiäsi ja joka kerta inhoan niitä lisää
niiden luusto ei ole siro eikä kulmikas
ei edes pehmeä eikä ryhdikäs
muistan kuinka kuivilla sormillasi hivelit kasvojani
ja se on rumempaa kuin pystyn kuvittelemaankaan

ja kun lohjenneilla kynsinauhoillasi suit hiuksiani
se tuntui niin hyvältä ettei mikään ole tuntunut
vastenmielistä

jaamme ruoan, käsillä syöden
ja märät sormesi, annoin paperin
sinä pyyhit hameeseesi

kiedot kätesi ympärilleni ja sovin siihen
kuin vasen käsi sopii oikeaan
ja minua ahdistaa

Kaiken jälkeen tulee päivä kun huomaan
miten kätesi muistuttavat omiani

Ja näin likaiset, väsyneet ja kuluneet käteni
kirjoittavat täristen viimeisen pisteen.

Enkä mitään saanut aikaan

Päivät, jotka kietoutuvat pölyyn ja kuivaan
asfaltin hajuun ja hiekkaan

ne vievät mukanaan
enkä ehdi aivastaakaan

Korkein oikeus oli taas varsin erimielinen

En minä ole kuin te mutta silti olen ja te olette parempia
kai
minä en ole kuin yksi teistä vaikka tahtoisin
en ole vaikka yritän ehkä joskus tai sitten
on jo joku muu mikä minä olisin

Mutta miksen olisi samaa kuin te ehkä olen enemmän kuin
joku muu
ainakin olen oma itseni niin kai tekin
samalta lähtöviivalta me olemme kaikki aloittaneet
ja samassa pisteessä olemme niin tahdon uskoa
en minä huonompi vaikken olisinkaan

Ette te minua silti vähemmän arvosta vain
minä itse
koska ei sillä ole teille väliä
vaan sillä että minä olen vain minä
kuitenkin kaikki me samaa ihmistä tai eläintä tai jotain universumia
ainakin ollaan tai ehkä ei ollakaan kuka tietää

ei sillä väliä minä onnellinen teidän kanssa
vaikkei olemassa oltaisikaan

Tunnustus ja anteeksi, en osaa muuten

Elämä maistuu nyt mielettömältä
se on hyvä nyt

minut on tarkoitettu olemaan yksin niin
ei muuten, vain niin
eikä se oikeastaan tunnu pahalta

ehkä joskus




kiitos ihmiset te teette minut

New light of tomorrow

Lomalla kaikki meni ihan pieleen
läikkyi ruoka ja juoma lattialle
kuukautiset lakanoille
ja väärät sanat väärien ihmisten korville

enkä mitään järkevää saanut aikaiseksi.

Silti tekee mieli vain itkeä
ilosta.

Kauniin kirjan kauniista ihmisistä,
kun ymmärtää ettei heitä ole olemassa,
siitä kun kirja loppuu,
ja kun se täytyy palauttaa kirjastoon.

Onneksi kirjat voi lukea aina uudestaan.



Kesäikävästä.
Kesäikävässä ihanin asia on se,
kun tietää että kesä tulee oikeasti
ja se tulee pian!

Toisaalta
keväästä
ja Totorosta (älkää naurako, se on maailman i-ha-nin leffa)
ja siitä... en osaa pukea sitä sanoiksi
mutta isä on ihanaa tutustua sinuun taas.

Kuten äidinkielen aineeseenkin kirjoitin:
Elämä kulkee ohi, nopeasti tai hitaasti
hyvin tai huonosti

sen läpi on vain kuljettava,
vaikka kaikki muu katoaisi
vaikka paskaa kaadettaisi niskaan
vaikka kuinka kovaan poljettaisiin
kerta toisensa jälkeen.

Kun on jäljellä enää itsensä
ei toisaalta ole enää mitään hävittävää
ja toisaalta on vielä kaikki jäljellä.

kun peilitkin valehtelevat

Anteeksi että sanon tämän näin
mutta sinä olet lapsellinen ja elät omassa maailmassasi
Anteeksi että sanon tämän
mutta sinä olet helvetin ällöttävä
Anteeksi että sanon
sinun olevan täysin muuta mitä tahtoisin
Anteeksi että
kohtelen sinua välillä niin huonosti, ja toisinaan aivan liian hyvin
Anteeksi
en enää tiedä mitä ajattelisin.

Tämä on paras aika vuodesta

VAPAUS VAPAUS VAPAUS
Ne päivät on vielä edessäpäin