Katson jalkopäähäni eikä siellä ole ketään
kotini on pimeä ja toivon että ovi on kiinni
lähdit yöllä yksin kotiin pimeyteen omaan
minä vain kaipaan meidän yhteisiä aamuja

kyllä kaikki selviää, yritän sen ymmärtää
lopulta vain se mitä jäljelle jää on tärkeää
tänään osaan puhua sujuvaa espanjaa
ja atlanttia katselen värisevältä ruudulta

pärskin, nikotan, avaan kyynelkanavat
tiedän, että vammat aina paranevat
tai sitten niihin tottuu ja keksii uutta
jotain muuta, mulon peukalo taas suussa

minun on niin nälkä, mutten halua syödä
vaikken halua tätä valtakuntaani laiminlyödä
en tiedä mitä tältä päivältä odottaa
palautatko avaimen, aiotko ääntä korottaa

luultavasti kaikki on ihan vaan ennallaan
mut pelottaa vaan, olenhan pässinlihaa
jos kaikki muuttuu, luen tämän uudestaan
ja muistan ettei mitään koskaan ollutkaan
en halua kieltää kokonaan, yritän vaan
pitää mieltäni, ruumistani kasassa
tämä talo ei enää tuulesta huoju, lupaa
minä lupaan, mutta ovet pidän silti aina avoinna