Lievästi nöyryytetty olo. Nöyrä. Nöyryys. Nuora. Kehä sulkeutuu. Kolmesta navasta tuli kaksi. Kaksi napaa. Kaukana toisistaan ja aina yhtä lähellä.

Kuoren alla kasvukivun kivistys
silmien hapara siristys
on kivuttava meidän kivikaduil
naamalla kaunis irvistys
kaivettava itsestään sivistys
sillat, siilot, autiotalot pimeet
mun iltapäivien piristys

se on trippi itteeni.

seikkailusta rakennettu identiteetti.

talo joka ei romahda.

pimeitä nurkkia en kavahda
jokasella autiotalolla on tarina
oli seinät huterat tai vahvat.

laita päälle taskulamppu

ja sisälle uskaltaudu

pimeyteen pelotta astu.

talon tuoksulle antaudu
ovi, avaudu.

Moi. Tänään heräsin aikasin lumiaurojen ääneen, joskus kuudelta enkä saanu enää unta. Mut onneks oon aamuihmisiä ja sain olla yksin kotona ja kattoo piirrettyi. Siivosin iha hirveen paljo, tai no aika paljo mut vähän huolettomasti. Oli virhe käydä röökillä ennen sitä ku se on niin arvaamatonta, joskus siitä tulee ihan törkeen energinen mut toisinaan se vaan lamaannuttaa ja siit tulee toimeeton olo. Sellane limanen tunkkanen spagetti ja voisin vaa heittää aivot narikkaa ja dataa kellon ympäri. Ajattelin jopa hetken tänään et lopettaisin ryyppäämisen ja polttamisen mut empä taida.

Tapasin tänään bussipysäkillä erään ihmisen ja hän kysyi josko voisin heittää hälle myös röökin. No heitin ja se oli menos baariin vaiks olikin valmiiks tuiskeessa. Se sano et se vihaa valtiota ja hierarkiaa ja että se muuttaa joskus Pietariin missä oli syntynytkin. Se oli ihmeen fiksu vaiks se oli niin kujalla. Mä annoin sille mun numeron.

En osaa enää kirjoittaa

Tunteeni katoavat tyhjiin sanoihin
juoksevat asteikosta toiseen
ylös-alas, ylös-alas

näkyvät kirkkaina,
häilyvät sumuisina