Me ollaan turruttu siihen ettei satu
me ollaan turruttu siihen ettei ole nälkä
me ollaan turruttu siihen ajatukseen
ettei pommi räjähdä säärille kun astuu ovesta
me olemme niin helvetin avuttomia
me ei enää huomata miten paljon (liikaa) meillä on
ja miten paljon on vielä tekemättä tässä maailmassa

Mulla on jotain hiton muovieläimiä mun ikkunankarmilla ja kaapit täynnä roinaa. Mulla on kuudet aurinkolasit, joista seitsemän on rumat tai pienet tai molemmat. Hyllyt pursuaa värikästä muovitavaraa ja kaikkea järkyttävän turhaa. Huoneen seinät liikkuu itsestään ja elää omaa elämäänsä. Ne on täynnä julisteita lippuja lappuja kortteja koristeita tauluja ja mä joskus viihdyin täällä mutten enää kaikki täällä on niin ____turhaa____ käytän säännöllisesti vain kirjoja, kitaraa, laukullista joitain esineitä ja muutamaa vaatetta. Minulla on varmasti miljoona eri tavaraa. Enkä tee niillä mitään. Minä haluan heittää ne kaikki pois en tahdo katsoa niitä enää miksi miksi miksi helvetti soikoon tämä kulttuuri opettaa meitä pienestä asti hamstraamaan jotain krääsää ja sitten kasvamaan kulutusyhteiskunnassa ja olemaan onnellinen kuluttaja pienessä materiaalisessa kodissaan jossa paljon kivoja esineitä joita voi käpälöidä ja käydä samalla töissä että saa lisää rahaa jolla voi ostaa lisää tavaraa joita voi käpälöidä ja säästää rahaa eläkkeelle ja sitten olla eläkkeellä ja kuolla yksin rikkaana kaikkien niiden miljoonien turhien tavaroiden sekaan???