Kasetti pyörii soittimessa raksuttaen
kunnes se jumittui sinun kohdallesi
nauhalla edestakaisin kunnes se katkeaa
tilalle muodostuu uusi jota kela pyörittää
se on musiikkia joka ei lopu koskaan
ja nilkkasi, tanssiaskeleita ympäri tilaa
kauniin, ruusunpunaisin askelin
hymyilevin omenaposkin
soljut verkkokalvoani pitkin
enkä koskaan tahtoisi nähdä sua toisin,,,,,,,





.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

?
?
?
?
?
?
?
??????!


ei, kyllä tahtoisin jos vain osaisin,
anna anteeksi,
mutta tätä nauhaa ei voi enää kelata takaisin

Vailla

ne sävelet joiden lomassa kietouduin siihen tunteeseen
ne sanelevat muistoni, tärykalvoille värähteleville
etten minäkään unohtaisi

en vaikka tahtoisin