Voi, miten sinä osaat tyrehdyttää minut
ei tunnu olevan enää mitään kirjoitettavaa

sinä

vain

pysäytät

etten keksi lentäviä sanoja
runoja, riimejä jotka sointuu
kiemurtelevat ja soivat

sinä saat minut laulamaan
nuotteja, jotka eivät tarkoita mitään
minä haluaisin juosta,
juosta tämän olon huumaamana
mutta minä kangistun
joka kerta seisahdun ajattelemaan

tämä on niin totta etten voi uskoa

sinä olet siinä niin paikallasi
kuin betoniin istutettu puu
ja minä lähden jo huomenna
toiselle puolelle Eurooppaa

käsitätkö sinä, miten olet saanut minut olemaan
minä en ole edes rakastunut, ihastunut
en lennä korkealla pilvissä
(korkeintaan pilvessä)
en kellu missään vaaleanpunaisessa meressä
en leiju missään typerässä rakkauden tunteessa
joka on aina minut pettänyt ja saanut
tunteaan itseni niin naiiviksi
siinä valheellisessa ja ohimenevässä

(kai rakkaus on vain sitten sitä
että rakastaa todellisuuttaan)

tänään on tiistai

Mun huone näyttää kauniilta tällaisessa valossa. On vähän hämärää, mutta keskipäivän valo alkaa sarastaa verhojen välistä. Mua väsyttää, mutta toivoisin että voisin valvoa loppupäivän enkä nukkuisi päiväunia. Haluan unirytmini takaisin. On ihanaa, kun mun huoneessa on niin vähän tavaroita. Toisessa kodissa ei ole, siellä huone pursuaa kaikkea kamaa ja musta tuntuu että ne seinät kaatuu mun päälle jokupäivä painon rasituksesta. Ihmisestä varmaan tulee sitä materialistisempi mitä suuremman tavarakasan ympäröimänä se kasvaa. Tai ehkä ei, ehkä se ei riipu vain siitä.

Mä haluisin kuoriutua, tai niinkun, oon meditoinu lomalla muutaman kerran ja se on aika kivaa. Haluisin soittaa tota kitaraa enemmän mutta en oo uskaltanut alottaa uusia biisejä. Pelottaa kun en osaa. Pitäisi olla ponnekkaampi niin oppisin. Haluisin kans olla enemmän ulkona ja tehdä enemmän ruokaa ite. Tai haluisin tehdä jotain muuta vaihteeks kun tofupataa tai soijarouhemakaroonilaatikkoa. Haluisin kans laittaa noi kaikki taulut seinille. Mut ne näyttää aika hauskoilta lattiallakin. Voisin vähentää juomista ja sekoilua reippaasti ja tehdä muita asioita sen sijaan. Mulla on ollu melkeen viikon putki. Huhhuh. Tupakka&viina rumentaa ja laiskistaa, kohta en varmaan jaksa tehdä enää mitään. Mä haluun olla luovempi, tai mulla on kyllä paljon ideoita kaikkeen ja inspiksiä mut ne katoaa johonkin. Jään sellaseen välitilaan enkä oikein uskalla aloittaa mitään. Vähänkun pienenä mulla oli hieno visio jostain piirustuksesta ja kun olin piirtänyt 10 min kyllästyin koska se oli ihan ruma enkä enää edes muistanut millainen mun alkuperäinen visio oli. Sitten heitin paperin roskiin tai laatikkoon ja ajattelin että ehkä jatkan myöhemmin. Ja sitten olin niin kyllästynyt piirtämiseen etten jaksanut pitkään aikaan piirtää kun mietin edellistä epäonnistumistani. Oon kyllä piirtänyt enemmän tässä lähiaikoina kun pitkään aikaan. Innostuin piirtään ku huomasin et on aika siistiä tehä kaikkia erilaisia varjostuksia ja tumman ja vaalean sekotuksia. Ajattelin alkaa painelee jotain juttuja pian, mulla on paljon ideoita mut maalit on toisessa kodissa. Voisin tehdä koulujuttuja tänään.

Mulla oli ruokamyrkytys taas + olin naamat eilen ja mun takki on ihan oksennuksessa. Ja haisee. Ja mä haisen. Voisin pestä sen takin, mennä suihkuun ja lähteä sitte kaupungille ostamaan yhet kengät ja ruokaa. Voisin tehdä jotain erilaista vaihteeksi. Tekisi taas mieli ranskalaisia mutta ne on kovin epäterveellisiä. Ehkä ostan mehujätskin darraani.