Materiaali: klishee

Minun sydämeni oli lasia, mutta hohkavaa
ja niin kuin aina
joku pudotti sen taas lattialle
ja haavoitti jalkansa

PIDÄ SINÄ VAIN METALLISYDÄMESI!
RUOSTUKOON RAUTA VERESSÄSI!
HAJOTKOON TERÄSHAARNISKASI!

nyt se on pieni saippuakupla
se kasvaa ja sykkii iloisena
ehkä se puhkeaa joskus
sitten saippuavesi kirvelee
hetken silmässä

ja sitten unohdan
mutta vielä pidän sen,

koska olen typerä

Minne katosi päivät?

Voi minä en minä en minä en

tahtoisi

olla

näin

oli sen vuodenajan paino hartioiden päällä
ja selkää vasten
pitkin katuja humaliston rauhan eerikin
se oli leuto vastatuuli joka kulutti kaikki ajatukset
ja silti antoi niille tilaa lentää
enkä minä silti tahtonut kuin
cycle
cycle
cycle

pysähtyessäni jännityksen paino vastani pohjalla
sama pahoinvointi-vitun-olotila
se on ihan oikeasti niin,
että jotkut ihmissuhteet=
makeannälkä, himoitseminen, ei voi vastustaa
pakko kaikki mulle nyt heti
ja syö ja syö ja syö
ja syö päivästä toiseen ja kuudenteen
sitten ei ole kuin hetki
kun siihen vaan yksinkertaisesti
kyllästyy

ja työnnät likaiset sormesi kurkkuun
haluat sen vain ulos, eikö niin?