toisinaan

Mulla on solmu rintalastan alla
mulla on solmu rintalastan alla
mulla on solmu rintalastan alla
siinä kohtaa, iiriksien takana, missä ihmisellä yleensä on silmämunat, minulla on järvenpinta joka aaltoilee tasaisesti ja rauhallisesti

Syvemmällä päässä

en tiedä mitä siellä on.
Kurkussani asuu pieni ruinaava eläin. Se on likaisen keltainen ja aika tympeä.

Selkäni on harmaa betoniseinä
(ja sanon nyt kuitenkin että helvetin hätäisiä sydämentykytyksiä saan myös, ja ne eivät tunnu miltään muulta kuin rintaan heitetyiltä mutapalloilta)

Sormeni ovat sähköä.

koskaan ei voi tietää
vastaantulijan ajatuksia

eikä koskaan voi olla varma
ymmärtääkö omiansa

siksi pelottomuus on seesam aukene

Nilkkoihin sattuu nokkosten pistokset ja samoin keveys joka ei pidä mua paikallaan vaan puuduttaa mä haluun tuntea en ajatella enää ja paiskon itseäni varmistuakseni että olen olemassa ei se tuntuu hyvältä oikeesti vaiks
anna mulle anteeksi kaikki tällanen en voi sille mitään ku oon tää idiootti-impulsiivinen mä olen turtunut mun aistit on tukossa raajat jumissa haluan ihoni takaisin avata mun rintakehän ja nähdä
mua ei ole ikinä suudeltu oikeasti vain naiivisti ja petollisesti sudet ulvoo jos suutelet pure mun ikenet verille ja revi kieli irti ja juo pois
ravista mua ja mun olemusta
ravista maailmaa
ravista niin että pois varisen

Katoava rakkaus ja sydän katuva
heitän sen ikkunasta,
nään ku se sykkii kaakelikadulla

mä hajoan sadaksi superpalloksi
paiskaudun pitkin seiniä,
ja lennän ulos ikkunasta

pallot karkaavat enkä löydä niitä
ne kierivät puiston penkkien alle
pusikkoihin, naapurin puolelle


mutta mä jatkan ja jatkan ja jatkan ja jatkan vaikka lopulta mua ois enää yksi pureskeltu, ruma ja voimansa menettänyt pallo jäljellä

Kyllä, minä kuulen ääniä päästäni. Eivätkö kaikki. Eivät. Kyllä kuulevat, älä esitä. Sinä valehtelet. Valehtelet että minulle tulisi huono olo, etten pitäisi itsestäni. Sinä väität että minä valehtelen. Valehtesinko, mitä. Miksi tekisin niin. Miksi sinä teet noin. Yrität saada minut pelkäämään itseäni. Minä en enää pelkää. Sinä pelkäät maailmaa. Sinä pelkäät ihmisiä. Syytät ihmisiä, ihmiset ovat pahoja. Sinä syytät minua koska olen paha. Ehkä minä olen. Minä en valehtele, pelkää tai syytä.

Minä vain kuulen ääniä päästäni.

<><>><<<<>>>><<>>>><>><>>>><><><>

Anteeksi nyt, mutta varoitan: paatosta tulossa.

Teko_pyhyys. Mikä on aatteiden ja ideologioiden funktio?!? Minä olen ajoittain aivan tekopyhä myös.... mutta ainakin yritän pyrkiä siihen etten loukkaisi muita. Voin rikkoa itseäni koskeavia periaatteita, koska jos rikon niitä ne eivät ole tarpeeksi merkityksellisiä ja voin elämässäni kyseenalaistaa itseäni ja filosofoida mikä on minun moraalini mukaista ja muuttaa ajatusmaailmaani johonkin suuntaan, jos on tarpeen.

Mutta se, millä ihmiset kauniisti pesevät sielunsa, on Pahojen Asioiden halveksunta, kuten seksismin. Sen käyttäminen pelikorttina ja argumenttina vaikkei sitä allekirjoita, ei edes yritä, ei kiinnosta ja harjoittaa toisten ihmisten olemusten päälle ripulointia.

minua
vituttaa
rankasti

kun olen taas joutunut ihmisten idiotismin uhriksi, oman heikkouteni lisäksi. Ja minä tiedän että SINÄ tulet lukemaan tämän ja ajattelemaan että tuo elää jonkun toisen kautta mutta se on vale sillä tämä on eriasia, (ja minä pystyn sympatiaan, en tiedä sinusta) minä en ole niin yksinkertainen ja ajattelen muitakin asioita mistä kirjoitan ja puhun vaikket sitä ehkä usko koska luulet että olet ystäviesi yläpuolella mutta sinä et ole enää minun ystäväni sen sanon. Sinä olet joskus kirjoittanut että tahdot olla mysteerinen.
Pidin sinusta silloin koska olit olemassa.
Nyt olet kylmä paskapökäle.

olikohan minulla joku pointti tässä.....

Mulla on jotain hiton muovieläimiä mun ikkunankarmilla ja kaapit täynnä roinaa. Mulla on kuudet aurinkolasit, joista seitsemän on rumat tai pienet tai molemmat. Hyllyt pursuaa värikästä muovitavaraa ja kaikkea järkyttävän turhaa. Huoneen seinät liikkuu itsestään ja elää omaa elämäänsä. Ne on täynnä julisteita lippuja lappuja kortteja koristeita tauluja ja mä joskus viihdyin täällä mutten enää kaikki täällä on niin ____turhaa____ käytän säännöllisesti vain kirjoja, kitaraa, laukullista joitain esineitä ja muutamaa vaatetta. Minulla on varmasti miljoona eri tavaraa. Enkä tee niillä mitään. Minä haluan heittää ne kaikki pois en tahdo katsoa niitä enää miksi miksi miksi helvetti soikoon tämä kulttuuri opettaa meitä pienestä asti hamstraamaan jotain krääsää ja sitten kasvamaan kulutusyhteiskunnassa ja olemaan onnellinen kuluttaja pienessä materiaalisessa kodissaan jossa paljon kivoja esineitä joita voi käpälöidä ja käydä samalla töissä että saa lisää rahaa jolla voi ostaa lisää tavaraa joita voi käpälöidä ja säästää rahaa eläkkeelle ja sitten olla eläkkeellä ja kuolla yksin rikkaana kaikkien niiden miljoonien turhien tavaroiden sekaan???