Minä en tahdo että kuulet muilta mitä minä sinusta ajattelen
en tiedä haluanko kuulla itsekään
en tiedä tiedänkö itsekään

John Lennon painostaa mua syvillä silmillään katsoo ottaa kädestä ja näkee mun lävitse
en uskalla vilpittömästi sanoa ymmärrän
vaikka tiedän en tahdo uskoa

Ismo Alanko nostaa pullot ylähyllylle ja tervehtii vinolla hymyllä

Clint Eastwood vastassa tuulisella kadulla iskee silmää

sä vaan hymyilet ja mä vedän pöllittyä jätskiä vessassa
saan niin helvetin kylmiä väreitä

Ajatus bussin ikkunasta kadulle

Joskus on sellaisia päiviä kun musta tuntuu että maailma yrittää jollain todella ironisella mutta
ehkä humoristisella tavalla kertoa mulle jotain
ja jos ymmärrän niin hymähdän
annan sen mennä ohi niinkuin ajatusten annetaan lipua
ehkä kiitän hiljaa olen kuin ei mikään olisi muuttunut

ja sitten toisaalta tiedän että kaikki tämä on itse keitetty soppa, ihmisten oma illuusio

mutta mitä sitten?
kertokaa miten uskominen ja tietäminen eroavat?

värpäke härpäke turhake

Mitä mä oikein ajattelen nykyään.
En mä tiedä, kai mä jotain todella turhanpäiväistä, töissä sitä mikä on viimeinen päivämäärä ja mikä on viivakoodin kolme viimeistä numeroa ja etsin että mihin väliin se ruislimppu oikein työnnetään ja kuinka monta tonnikalapurkkia menee päällekkäin. Mietin mun ihmissuhteita väkisinkin mitä tyhmää mä välillä teen flashback joltain kuudennelta kun kaksi laihaa naista keikailee ja toinen alkaa oksentaa puskaan mä en tiennyt miksi viillän vahingossa jauhopussit hajalle. Vittu. Piilotan ne hyllyn takaosaan, lakaisen jauhot maton alle, heitän muovit roskiin, taittelen pahvit ja vien hissiin, sieltä pahvipuristimeen ja taas ylös

miks mä hengaan tällasessa oudossa välitilassa niin usein

Saisiko olla?

Nisäkkäillä suun aukkoa peittää poikkijuovaisesta lihaksesta muodostuneet huulet. Suuontelo on muodostunut kerrostuneesta keratinosoitumattomasta levyepiteelistä. Suuontelossa sijaitseva suulaki, hampaat ja kieli.

ruokaa?
peukalon?
huulirasvaa?
tupakan?
viinaa?
toisen ihmisen huulet?

lihava,
huonohampainen,
huulirasva-addikti,
rappioitunut

mutta ennen kaikkea kuitenkin
niin helvetin kevytkenkäinen

Materiaali: klishee

Minun sydämeni oli lasia, mutta hohkavaa
ja niin kuin aina
joku pudotti sen taas lattialle
ja haavoitti jalkansa

PIDÄ SINÄ VAIN METALLISYDÄMESI!
RUOSTUKOON RAUTA VERESSÄSI!
HAJOTKOON TERÄSHAARNISKASI!

nyt se on pieni saippuakupla
se kasvaa ja sykkii iloisena
ehkä se puhkeaa joskus
sitten saippuavesi kirvelee
hetken silmässä

ja sitten unohdan
mutta vielä pidän sen,

koska olen typerä

Vastusta mua, ja kaikki palaa ennalleen

Sinussa pidän siitä miten et oleta mitään, kuitenkin tarpeeksi, osaat lukea outoja kirjojakin
kuten minua, teet minulle asiat selkeämmiksi nähdä
olemuksesi on niin vilpitön, ja tarttuva, siitä saa otteen
mutta minua kiehtoo kun silti olet vaivihkaa niin vilpillinen, ajoittain

et ole liian välinpitämätön sanoaksesi turhia kommentteja lauseiden väliin, siitä minä pidän todella etkä liian liikkuva ja ailahteleva ja kiitos kun et juossut karkuun
läsnä on, sen vaatiessa, tietynlainen mihinkään pyrkimätön hiljaisuus, tyyneys
mikä ei ole kuitenkaan pohjaton ollaksesi turhan seesteinen

pidän siitä kun olet tarpeeksi arvioiva ja laajakatseinen, kuitenkaan et liian tarttuva
kiinnität huomioita asioihin jotka eivät välttämättä tunnu merkityksellisiltä ja osaat
löytää niistä uusia puolia, minua hämmästyttäen
et pelkää sanoa asioita joita ajattelet toisin

sinä vuorovaikutat olet niitä harvoja jotka osaavat sen luonnollisesti, naurat ja nauratat
saat niin erilaiset virrat kulkemaan samaan suuntaan
muodostuukohan siitä koskaan pyörre kohdallamme?

Silti tahtoisin sanoa sinulle VASTUSTA MUA koska en tiedä miten tässä voi käydä
en tiedä haluanko nyt nähdä sitä
ja silti niin kiehnään kylkeäsi vasten ja pelkään ilmeideni olevan liian paljastavia tai
niiden näyttävän jotain mitä en tarkoita

Älä käsitä väärin
minä tahtoisin pois näiden ihmisten luota, olla keskenään kanssasi
ja tänään tajusin:

tahtoisin kanssasi matkalle kauas pois täältä

johonkin tuntemattomaan maailmankolkkaan

Vailla

ne sävelet joiden lomassa kietouduin siihen tunteeseen
ne sanelevat muistoni, tärykalvoille värähteleville
etten minäkään unohtaisi

en vaikka tahtoisin