Olen taalla jossain puolassa ja viikko on tuntunut pitkalta, unet ja henki raskaalta mutta askel kepealta, varsinkin kun ei ole kaksoispisteita kirjainten paalla olen kirjoittanut paljon ja hartaasti, ajatellut syvaan ja tuottavasti, kavellyt, juossut, puhunut paljon englantia ja oppinut, syonyt ja nukkunut teltassa uinut paskalammessa haaveillut ollut hyvin hyvin humalassa ja onnessa ja hetkellisessa suuttumuksessa, odotuksessa ja autuudessa, nalkainen, vasynyt ja ikavoinyt hirveasti

mutta onneksi alku on aina pahin
lopulta lahteminen on vaikeinta

rakastan tata

Voi, miten sinä osaat tyrehdyttää minut
ei tunnu olevan enää mitään kirjoitettavaa

sinä

vain

pysäytät

etten keksi lentäviä sanoja
runoja, riimejä jotka sointuu
kiemurtelevat ja soivat

sinä saat minut laulamaan
nuotteja, jotka eivät tarkoita mitään
minä haluaisin juosta,
juosta tämän olon huumaamana
mutta minä kangistun
joka kerta seisahdun ajattelemaan

tämä on niin totta etten voi uskoa

sinä olet siinä niin paikallasi
kuin betoniin istutettu puu
ja minä lähden jo huomenna
toiselle puolelle Eurooppaa

käsitätkö sinä, miten olet saanut minut olemaan
minä en ole edes rakastunut, ihastunut
en lennä korkealla pilvissä
(korkeintaan pilvessä)
en kellu missään vaaleanpunaisessa meressä
en leiju missään typerässä rakkauden tunteessa
joka on aina minut pettänyt ja saanut
tunteaan itseni niin naiiviksi
siinä valheellisessa ja ohimenevässä

(kai rakkaus on vain sitten sitä
että rakastaa todellisuuttaan)

Eihän se ollut niin outoa alunperinkään
istua vierekkäin, pitää kädestä
eihän missään vaiheessa ollut
kiusallista nukkua kyljekkäin
varret toisiinsa kietoutuneina

miten luonnolliselta tuntuu
suudella
kuunnella hengitystä
olla vaiti, katsoa silmiin
kirjoittaa kirjeitä
heittää katseita

mutta hei, kuten jo sanoin
- odota vaan
on minulla paljon muutakin
sanottavaa sinulle
(kyllä minäkin palvon sinua)

ykseyteen ja maailmansieluun
kuinka kiusallista
minä olen tuo ympyrä
sinä olet toinen, pyöreä
reunat halkaisevat toisensa

tähtikuvioita ihollasi
punkkeja minullakin

kutian sinusta vielä niiden öiden jälkeen
vaikka kattoikkuna osoitti väärään suuntaan
näin kaikenlaisia
tähtikuvioita

solmuja rintani alla,
sinäkin näit ne
ja avasit
syyhyävillä käsilläsi
hitaasti

niin

hitaasti


tähtikuvioita lakanoissasi
samanlaiset lakanat kotona minullakin
anttilasta tai jostain tavaratalosta joskus

Moi.

Mulla on kaikki taas hyvin. Olen ollut pitkään niin sekaisin monesta asiasta, pienistä pisaroista muodostui valtava meri, jonka alle olin hukkua viimeisten viikkojen aikana. Monet ihmissuhteet oli sekaisin, perhesuhteet on kireellä ja muutan heinäkuussa pois kotoa ystäväni luokse, koska en halua järkyttää vanhempiani elämäntyylilläni. En halua kuulla heidän moralisointiaan. En vielä.

Hetken ahdistuin siitä miten muuttaminen olisi ihmissuhdevelvotteista pakenemista. Ja sitähän se onkin, sillä haluan rikkoa velvoitteen vanhempiani kohtaan ja tehdä siitä tarpeen. Se, etten asu enää kotona ei oikeastaan muuta mitään. Viimeisen puolen vuoden aikana olen punkannut puolet ajastani ystävieni luona, kotona vain syön (useimmiten), käyn suihkussa (joskus) ja vaihdan vaatteet (ajoittain). Ja kastelen kukat joita äitini ei kastele, vaikka lupaakin. Ainoa asia mikä muuttuu, toivottavasti, on se että olen halukkaampi tapaamaan vanhempiani - oikeastaan vain äitiäni, jota en enää tunne. Isäni ymmärtää minua. Me tullaan hyvin toimeen.

Toukokuu on ollut niin tyhjää, silti niin täyttä. Olen sekoillut ja riehunut ja tehnyt kaikkia sellaisia asioita, mistä ihminen hajoaa ja joiden tiedän olevan pahaksi minulle. Niin henkisesti kuin fyysisestikin (ks. edl postaus..) Inspiraationi on ollut täysi NOLLA, ei mitään, tiedättekö sen tunteen kun tuntuu ettei ole enää mitään sanottavaa? Tai on mutta ei ole, niin tyhjää sisällä ettei edes keksi riimejä, päähän ei tule mielikuvia seikkailuista tai tarinoista, ei ole mitään yhteiskunnallista sanottavaa, kaikki on jo sanottu. Olo oli niin tukala, että päätin kirjoittaa jotain vain siitä tilasta mikä minussa nyt vallitsee. Siksi julkaisin edellisen runonikin, vaikka se on paska ja riimit ovat yksinkertaisia. Mutta täytyy aloittaa jostakin. Kaivan inspiraatiotani ulos pikku hiljaa, sana sanalta, ajatus ajatukselta.

Olen paennut kaikkia velvollisuuksiani viime aikoina; koulun, töiden, vanhempien ja jopa ystävieni suhteen. Se on tuntunut osittain hyvältä, osittain ei. Ja olen oppinut paljon. Ihan hirveästi. Kaiken sen turhan hengailun, övereissä olemisen, ahdistumisen, nihilistisen asenteen omaksumisen ja jonkun toisen miellyttämiseksi itsensä kieltämisen lomassa olen oppinut tuntemaan itseäni. Kaiken hajottamisen jälkeen, tuntuu hyvältä hajottaa kaikki ja rakentaa uudelleen. Tuntuu ihanalle, vaihtelulle, olen kuin uudestikuoriutunut käärme. Sisäistin yksinkertaisen neuvon, jonka keksin kelailtuani juttuja uuden ihmisen vieressä aamuhöyryissä. Hän nukkui. Minun käteni oli hänen ympärillään. Ja tajusin, että minun täytyy tehdä asioita, joiden tiedän johtavan asioihin joita _minä_ haluan, tai ei, asioihin joita tarvitsen. Yhtäkkiä näin kaikki tekojeni seuraukset ja suunnat, mihin ne johtaisivat ja oli niin helppoa olla. Ainakin melkein. Täytyy vähän harjoitella vielä. Se kuulostaa yksinkertaiselta ja vähän nololtakin, mutta käytännössä sen toteuttaminen ei ole niin helppoa. Think outside the box, they say.

Ensi viikon perjantaina lähden kahden ystäväni kanssa matkalle. Menemme Helsingistä Viroon, Baltian läpi Puolaan ja sitten Saksaan, sen jälkeen joko Ranskaan ja Alankomaihin&Belgiaan tai Saksasta suoraan Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Liftaten, koko matka. Ollaan varattu noin kuukausi aikaa ja minä noin 200€ rahaa. Otamme teltan ja nukumme minne auto meidät jättää iltaisin, puolalaisiin metsiin ja rannoille, Riikan puistoihin ja pelloille, niin hitaasti ja rauhassa kuin ikinä haluamme, koska meillä on kaikki maailman aika. Tavata uusia ihmisiä, moikata vanhoja, käydä latvialaisilla squateilla ja Flydende-By:ssä Tanskassa. Täytyy sanoa etten ole koskaan ennen odottanut mitään matkaa näin paljon. Ihanaa päästä pois hetkeksi näistä pienistä solmuista joita täällä on vielä. Saavat luvan selviytyä itsestään, ilman minua, ajalla. Ja päätin kirjoittaa laulun liftaamisesta tuon matkan aikana. Tai ainakin jonkun laulun. (minulla on laulukammo, en pääse runojen ja räppien kirjoittamisesta sellaisten laululyriikoiden kirjoittamiseen)

Tiedän, että on hyvä kuunnella muiden neuvoja, ja tiedän että ystäväni ovat olleet huolissani minusta ja päihteideni käytöstä, anteeksi ja kiitos, ilman teitä en olisi mitään. Mutta silti uskon enemmän siihen mitä Julma-Henri sanoo;

Älä usko minua, kaikki mitä sanon on valetta/ kato itte, totuus on siellä, sisällä / eikä kukaa oppis mitään jos vastaukset annettaisiin valamiiksi / ja vastaukset täytyy löytää itse

eihän ne muuten ois sun vastauksiasi

Tunnen valloittavan onnen tunteeni itseni, yhden ihmisen, parhaimman ystäväni ja maailman suhteen. Aika kivaa.

Katkokävelevät ajatukset
sanat niin humalaiset
tuhat sekopäistä tavua
huokaukset ovat savua
pilviä on liikaa taivaalla
nykivät lihakseni,
likaa kynsieni alla

neljän jointin ja viiden bissen jälkeen
olo on kuin täyden ja tyhjentyneen
olen tyhjää täynnä tyhjää
en matolla paskaani nyhjää
tyhjää tyhjää
mikä on tyhjä
tyhjyys on täynnä
ei lasi ole puoliksi tyhjä
se on kokonaan täynnä
minä olen optimisti
minä olen iloinen nisti

ilman näitä jälkipäiviä
en varmasti käyttäisi päihteitä
eihän missään olisi muutenkaan järkeä
jos ei olisi päiviä jolloin selvitä

aika vähä ihmisii jotka mulle jotain opettanu
tai monia jotka mua on läksyttäny, tylyttäny
ja auktoriteetin asemansa väkisin säilyttäny
mut jotain on, ainakin yksi
jolta olen jotain oppinut

jotain

oikeaa

jotain mikä ei katoa unen myötä
jotain mitä ei voi kokeella testata
jotain mikä oikeasti auttaa jatkossa
elämässä, onnessa, tuskassa

mulle tämä on ihan helvetin tärkeää
ei ehkä muille, mutta mulle se tekee järkeä
en ehkä vielä osaa käytännössä
mut kyllä vielä, siihen aion uskoa
kyllä mä vielä kasvan aikuiseksi
mutta vain vähän
ja jätän sen suuren palan
minkä jätän lapsen tasolle

sillä tässä maailmassa
aikuisuus
tarkoittaa jotain aivan muuta
mitä sen kuuluisi tarkoittaa